Voimaannuttava lähimetsä

Toteutin toiminnallisen ryhmänohjausharjoituksen 2.5.2021 rastimuotoisena seikkailuna (pedagoginen pakopeli) lähimetsässä Savitaipaleella. Osallistujia oli kolme ja iältään he olivat n. 40-65 vuotiaita.

Ryhmänohjauksen tavoitteena oli voimaantuminen, rentoutuminen, heittäytyminen ja omien vahvuuksien löytäminen sekä tiedostaminen. Keinoina tavoitteeseen pääsemiseksi käytin luonnossa tapahtuvaa rastimuotoista pakopeliä, jossa harjoitteet koostuivat yhteisestä ongelmanratkaisusta sekä luovista menetelmistä.

Olen ohjannut työssäni yksilöitä sekä ryhmiä (ammattiuraa takana fysioterapeuttina yli 10 vuotta). Ohjaus on ollut niin kontaktiohjausta kuin viimeisen vuoden aikana etäohjaustakin VideoVisit-laitteilla. Halusin tässä tehtävässä oppia hyödyntämään uutta sekä kertaamaani teoriatietoa ohjauksesta ja viedä sitä käytäntöön pienryhmässä, joka toteutetaan ulkona. Tavoitteeni on myös tehdä hyvä ja jäsennelty suunnitelma, jota olisi helppo noudattaa.

Ohjaustuokion suunniteltu kesto oli kaksi tuntia. Tuokio alkoi mindfulness-harjoituksella ja tunnelmatehtailulla. Seuraavaksi siirryimme toiminnalliselta rastilta toiselle ja lopuksi pysähdyimme evästauolle ja pohtimaan päivän antia. Keräsin digitaalisten tunnekorttien avulla palautetta alussa ja lopussa.

Mitä opin?

Huomasin roolini ohjaajana olevan nyt luontevampi, kun ei tarvitse toimia niinkään vetäjäna, vaan ohjaajana. Tein havainnon, että minun täytyy kuitenkin tietoisesti harjoitella tilan antamista ryhmälle. Onnistuin siinä mielestäni hyvin ja pystyin joustamaan tekemässäni suunnitelmassa sekä muokkaamaan sitä hieman matkan varrella.

Onnistuin tehtävien koostamisessa, koska ryhmä koki voimaantumista. Erityistä onnistumista koin siitä, että ryhmässä heikoimmilla oleva jäsen viestitti vielä useita päiviä harjoituksen jälkeenkin kokevansa, että yhdessä saatu energia auttoi arjessa eteenpäin. Karjalaisen (2019) teoksessa todetaankin, että luovalla toiminnalla saa etäisyyttä arjen haasteisiin ja pääsee niistä voitolle.

Luovien menetelmien avulla saa yhteyden omiin tunteisiinsa (Karjalainen 2019). Palautteen keräämiseen Tunnemittari kuvineen oli toimiva ja se tuntui konkretisoivan voimaantumista ohjattavilleni.

Luovien harjoitusten ohjaaminen ei ole helppoa, koska niissä on usein paljon liikkuvia osia ja ennakoimattomuutta. Se vaatii ohjaajaltakin kykyä heittäytyä hetkeen. Omassa ryhmänohjauksessa käytin apuna runoutta, yhteisen tarinan kertomista, valokuvaamista sekä taiteen luomista luonnonmateriaaleista. Karjalainen (2019) nostaa esiin luovien menetelmien tärkeyden. Hän korostaa luovuuden olevan osa ihmisyyttä, mutta painottaa samalla, ettei tämä osa säily ilman, että sitä vahvistetaan. Toiminnallinen hetki antoi ryhmäläisille mahdollisuuden tämän yhteyden vahvistamiseen ja se näkyi välittömästi voimaantumisena. Mielestäni luovien menetelmien käyttö konkretisoi sitä, että meillä jokaisella on omat työkalut oman elämämme suhteen: muovaamme siitä koko ajan itsemme näköistä.

Luovien menetelmien lisäksi tällaisessa luonnossa tapahtuvassa ryhmässä voimaa antaa myös luonto. Luonto vaikuttaa hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti (MAMK). Greencare toiminta soveltuu erinomaisesti ennaltaehkäisevaan työhön ja sitä voi hyödyntää monella tapaa nimenomaan sosiaali- ja terveysalalla (Greencare Finland).

Paikan valinta on tärkeää, jos haluaa viedä ryhmätuokion läpi keskeytymättömästi. Reitin pituuden suunnitteluun kannattaa myös kiinnittää huomiota. Itselläni oli varasuunnitelma paikan suhteen ja teinkin ihan viime metreillä vaihdon tähän varapaikkaan, koska totesin toisen olevan ulkoilijoiden suosiossa näin pandemia-aikaan. Paikkaan on myös hyvä tehdä ennakolta tutustumista ja kiertää se itse rauhallisesti läpi. Näin hahmottaa maaston vaativuutta sekä pystyy tekemään suunnitelmaa ajankäytöstä.

Olin ennakolta jännittänyt eniten sitä, kuinka ryhmäläiset heittäytyvät leikillisyyteen ja eri tehtävien ratkomiseen. Seikkailua siivitti löyhästi punottu juoni entisajan mystiikan ympärille. Tehtävien avuilla ryhmä sai mukaan hyvän haltijan, ajoi karkuun hiidet ja jättiläiset, loihti menninkäiset esiin ja pohti voimaeläimien ominaisuuksia. Jännitin turhaan, sillä juuri se tuntui toimivan yhteen panevana voimana.

Ryhmän jäsenet olivat läheisiäni ja kuten jo aiemmin olen todennut, se haastoi ohjaamista. Huomasin kuitenkin, että tällä toisella ohjauskerralla suhtautuminen oli luontevampaa. Olisin myös valinnut tehtävät toisin, jos ryhmä olisi ollut ennalta tuntematon. Tämän tyyppiset tehtävät vaativat mielestäni parempaa ryhmän tuntemista kuin kertaluontoinen tapaaminen tai ainakin ohjaajan kokemuksen tällaisten harjoitteiden ohjaamiseen olisi pitänyt olla vankempi.

Missä haluan kehittyä?

Harjoituksen suunnittelu ja itse ryhmän ohjaaminen ovat hyvin hallussa aiemman työkokemuksen myötä. Niissä voi tietenkin aina kehittyä lisää ja toisaalta kokeilla itselle uusia tapoja. Tämä tehtävä palautti hyvin mieleen ryhmähetken suunnittelun vaiheet.

Toivon saavani, esimerkiksi harjoitteluissa, ohjata vastaavan tyyppisiä toiminnallisia ryhmiä aikuisille tai ikäihmisille.

Haluaisin jalostaa ohjaustaitojani edelleen siten, että saan hyödynnettyä aiemman osaamiseni sekä uudet opit yhdessä asiakkaan hyväksi. Jo nyt koen luontevammaksi roolini, kuin esimerkiksi fysioterapiaryhmää vetäessäni.