Ryhmänohjaus vaatii suunnittelua

Ohjaustehtävän tekeminen alkoi sen suunnittelulla. Opettajat olivat laatineet selkeän lomakkeen, jonka avulla tuokiosta tulisi tavoitteellinen ja mahdollisia eteen tulevia haasteita tulisi tarkasteltua jo etukäteen. Lomake herätti mieleen muistoja aiemmista opinnoistani ja palauttelinkin mieleeni mitä yhteneväistä ja mitä eroja on fysioterapeuttisen ryhmän ja sosionomin ohjauksellisen tuokion suunnittelussa. Alla hieman pohdintojani tästä:

Kaikki lähtee tavoitteellisuudesta

Ennen kaikkea kaiken ammatillisen toiminnan tärkeimpänä seikkana nousee esiin toiminnan tavoitteellisuus. Tämä lähtökohta on molemmissa ryhmissä keskiössä. Kumpikin ammattilainen peilaa tavoitetta oman ammattinsa kautta. En muista, että aiemmissa opinnoissani olisi korostettu ryhmän kaksoistavoitetta – vaikka jollain tasolla sen kuitenkin tiedetään olevan läsnä. Liike korostuu, mutta toki fysioterapeuttikin tiedostaa ryhmää vetäessään osallistujien saavan paljon muutakin hyötyä itselleen, kuin pelkästään paremman fyysisen toimintakyvyn.

Ryhmätuokio rakentuu eri vaiheista

Ryhmätuokio rakentuu samalla tavoin molemmissa konteksteissa. On tärkeää aloittaa lämmitellen. Fysioterapeutti lämmittelee kehon, sosionomi mielen ja sosiaalisuuden? Virittäytymisen jälkeen päästään käsiksi itse tekemiseen, jossa siinäkin harjoitukset seuraavat sulavasti toisiaan sopivalla tempolla. Ryhmätuokio päättyy aina palautteluun, joka valmistaa ohjattavat tuokion loppumiseen ja eräällä tapaa virittää valmiiksi seuraavaan tapaamiskertaan.

Oman osaamisen tunnistaminen on tärkeää

Tavoitteeseen pääsemiseksi tulee suunnitella harjoituksen etenemistä tarkasti, mutta tehdä suunnitelmasta samalla joustava ja miettiä, miten sitä voi muokata ryhmän vaatimusten mukaisesti. Fysioterapeuttina täytyy harjoituksen etenemisessä huomioida myös musiikin rytmi sekä kesto sekä suunnitella, millä tavalla liikkeet ohjataan. Itselle uudet harjoitukset tulee myös käydä itse läpi ennen ryhmän vetämisestä, jotta osaa ennakoida väärät liikesuoritukset paremmin. Tämä tutustuminen olisi toki sosionomillekin suotavaa, muttei taida onnistua yhtä helposti? On vaikea perehtyä ennakolta harjoitukseen, jossa yksilötekijät vaikuttavat niin suuresti. Jos ohjaa itselle vieraita harjoituksia, on tunnettava tarkasti oman osaamisensa rajat.

Molemmissa ryhmissä ohjaushetki on useallakin tapaa ennakoimaton. Hyväkään suunnittelu ei takaa sitä, että harjoitus soljuu läpi juuri niin kuin olet suunnitellut. Sanna-Leena Mikkosta mukaellen ”ohjaajan täytyy osata opastaa ohjattavansa myös takaisin” eli ohjaajan tulee varautua esimerkiksi tehtävien aiheuttamiin mahdollisiin tunnereaktioihin ja auttaa ohjattavaansa tasapainoon tällaisen jälkeen. Fysioterapiaryhmä on kuitenkin jossain määrin ennakoitavampi? Tiedossa on, että tietyissä liikkeissä syke ja verenpaine nousee ja niin edelleen. Tunnepuolta on ehkä vaikeampi ennustaa?


Lähteet:

Mikkonen, S-L & Ojala, K. 2021. Opetusmateriaali Moodlessa.