Selasin Valokuvan terapeuttinen voima kirjaa hakeakseni inspiraatiota siihen, millaista kuvaprojektia lähtisin työstämään elämäntarinan koostamisen jälkeen. Löysin useita kiinnostavia lähestymistapoja, joista lopulta Miina Savolaisen voimauttava valokuva antoi kesän valokuvaprojektiin eniten inspiraatiota, mutta siinä on myös piirteitä valokuvan uusimisesta.
Otetaan uusiksi?
Salon (2009) artikkeli herätti mielenkiinnon valokuvan uusimisesta. Samanlaista aihetta käsitteli myös Pehunen (2009) tekstissään. Artikkeleissa oli samankaltaista tekniikkaa hyödynnetty niin avoimena valokuvanäyttelynä kuin henkilökohtaisen kasvuprosessin tukena. Olen törmännyt myös mediassa ennen ja nyt kuviin julkisuuden henkilöistä. Niitäkin kuvia vertaillessa jää miettimään, mitä kaikkea kuvien ottamisen välissä on tapahtunut. Tämä oli mielestäni niin mielenkiintoinen ajatus, että otin sen puheeksi lähiperheeni kanssa. Ehkä joskus myöhemmin toteutamme tämän, kun taas olemme kaikki saman maan rajojen sisäpuolella lapsuuden perheeni kanssa? Tällöin jokainen saisi kertoa omaa tarinaansa ja tuoda näkyväksi ne asiat, jotka itse kokee tärkeiksi. Näkisimme varmasti toisemme eri tavalla kuin nyt näemme.
Kollaasi läpi ajan
Jokelainen (2009) esitteli artikkelissaan mielenkiintoisen tavan hyödyntää valokuvia kollaasitekniikalla. Siinä olemassa olevista valokuvista koostettiin yksi kuva, jossa oli ihmisiä useilta aikakausilta. Jokelainen (2009) yhdisti myös muita taiteen muotoja valokuvaan työstämällä niistä yhden kuvan. Erityisesti mieleeni jäi sukukuva, jossa hän oli laittanut samaan kahvipöytään suvun ihmisiä eri vuosikymmeniltä. Ajatus on kutkuttava. Saisinko meidät serkut taas samalle viltille istumaan tai äidin hautajaissaattueeseen mukaan myös aiemmin kuolleita ihmisiä? Tekniikalla saa mielestäni hyvin esiin sen, kuinka sukupolvien välissä on näkymätön ketju.
Symboliset kuvat
Venäläisen (2009) artikkelin aiheena oli symbolis-assosiatiivisten luontovalokuvien käyttäminen työnohjauksessa. Tärkeä viesti oli kuvien subjektiiviset merkitykset kullekin katsojalle. Kuvaan paljon luontoa ja ilman valokuvaamistakin löydän luonnosta paljon vertauskuvallisia asioita arkeen. Oli mielenkiintoista lukea luontokuvien käytöstä työnohjauksen välineenä ja siitä, kuinka niihin saa yhdistettyä narratiivisuuden. Itselle jäi tekniikasta päällimmäiseksi ajatus, että kuvat madalsivat kynnystä työyhteisön yhteiseen keskusteluun ja auttoivat asiakkaita pääsemään ulos ongelmakeskeisestä ajattelusta kohti ratkaisukeskeisyyttä. Tekniikka antoi myös jokaiselle turvallisen ilmapiirin kertoa tarinaansa itse haluamallaan tasolla.
Olen aiemmin työelämässä hyödyntänyt vastaavalla idealla kuvia ikäihmisten liikuntaneuvonnassa, kun etsimme yhdessä mikä olisi asiakasta innostava tapa liikkua enemmän. Samankaltaista tekniikkaa voisi hyödyntää asiakasryhmänkin kanssa, ehkä jossain tulevassa työharjoittelussa.
Valokuvan voima
Laajalti Suomessa tunnettua Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö -projektia käytiin läpi jo kevään työpajoissa ja lisäksi itselläni on aiemmalta kokemus Savolaisen kiertueelta. Projektin kohteena oli lastenkodin tyttöjä, jotka saivat valokuvan avulla hyväksytyksi tulemisen kokemuksen. Savolaisen voimauttava valokuva on vahva esimerkki siitä, kuinka valokuvassa on voimaa. Tämä voima on myös uhka, jos sitä käytetään väärin eli vallan välineenä. Savolainen (2009) nostaa artikkelissaan esiin voimauttavan valokuvan perusajatuksen: yksilön henkilökohtaisen kokemuksen kunnioittamisen. Lisäksi hän painottaa, että oma kasvuprosessi on lähtökohta valokuvan käyttämiseen myöhemmin asiakaskontekstissa. Ensimmäinen askel oppia valokuvan voimauttavaa käyttöä on käydä läpi oma valokuvaprosessi ja kohdata itsessä sen herättämät tunteet (Savolainen 2009).
Voimauttavan valokuvan idea sopi parhaiten omaan valokuvaprojektiini, koska halusin kuvata esiin sellaista, mitä aiemmin on jäänyt kuvaamatta tai minkä olen kokenut sellaiseksi asiaksi, jota kuviin ei saa tuoda. Lähdin etsimään tämän projektin avulla, miten tunteet saisi näkyviin valokuvaan.
Lähteet:
Jokelainen, S. 2009. Kuvankäsittely, akvarelli ja ajan häivyttäminen. Teoksessa Halkola, U., Mannermaa, L., Koffert, T. & Koulu, L. (toim.) Valokuvan terapeuttinen voima. Helsinki: Duodecim, 169–172.
Salo, M. 2009. Peilin, muistin ja toiston taide – valokuvataiteen ja -terapian yhteyksiä. Teoksessa Halkola, U., Mannermaa, L., Koffert, T. & Koulu, L. (toim.) Valokuvan terapeuttinen voima. Helsinki: Duodecim, 23–34.
Savolainen, M. 2009. Voimauttava valokuva. Teoksessa Halkola, U., Mannermaa, L., Koffert, T. & Koulu, L. (toim.) Valokuvan terapeuttinen voima. Helsinki: Duodecim, 211–228.
Venäläinen, A. 2009. Symbolis-assosiatiiviset luontovalokuvat työnohjauksessa. Teoksessa Halkola, U., Mannermaa, L., Koffert, T. & Koulu, L. (toim.) Valokuvan terapeuttinen voima. Helsinki: Duodecim, 201–208.
