Valokuvatyöskentelyn purkamiseen valmistautuminen sai minut palaamaan aloittamani leikekirjan pariin. Huomasin, että aiemmin valitsemani kuvat kertoivatkin minulle nyt jotain aivan muuta. Tuntui, kuin olisin valinnut kuvan tietämättä miksi sen valitsin ja vasta nyt myöhemmin ymmärsin sen merkityksen. Minulle heräsi ajatus siitä, että tavallaan elämäntarinakin on alati muuttuva. Omassa elämässäni kohtasin tänä kesänä suuren kriisin, joka kasvatti minua ihmisenä. Tunsin itseni ennen kesääkin, mutta nyt tunnen vielä paremmin? Valokuvatyöskentely antoi minulle varmuutta olla sellainen kuin olen, kaikissa tilanteissa.
Henkilökohtaisista syistä tein valokuvatyöskentelyn purkamisen kahdestaan opettajan kanssa ja muita myöhemmin. Tilanne jännitti ennakolta paljon, olinhan jakamassa jotain itselleni todella tärkeää ja merkityksellistä. Tästä tulikin mieleeni, kuinka merkittävä rooli vuorovaikutuksella on tällaisessa työskentelyssä. Kuinka olla hyväksyvästi läsnä ja kuinka olla tulkitsematta asioita kuvista omin silmin? Vaikka kesän tehtävää oli työstetty monin tavoin, oli tärkeää jäsentää ne ääneen keskustelemalla toisen ihmisen kanssa. En saanut nyt itselle kokemusta siitä, että olisin ollut vastaanottamassa toisen tarinaa, mutta toivottavasti siihen tulee mahdollisuus myöhemmin asiakkaiden kanssa.
Tämän koosteen työstäminen sai myös palaamaan kesällä kirjoittamiini teksteihin. Ymmärrän nyt jälkeenpäin aivan selvästi, miksi Nelli Palomäen kuvat puhuttelivat minua. Niistä vastaan katsoo totiset kasvot. Kuvat ovat täynnä tunnetta, jota itse en ole aikaisemmin rohjennut kuvissa näyttää.
Halusin koota vielä tähän lopuksi lyhyen muistilistan valokuvatyöskentelystä tulevaisuuden asiakastyötä silmällä pitäen.
