Pohdintaa luovasta toiminnasta

Ajatellessani luovaa toimintaa, minulle tulee ensimmäisenä mieleen kuva joukosta ihmisiä tekemässä jotain taiteellista. Maalaamassa tai musisoimassa yhdessä. Ehkä tuo sana luova saa sen aikaan. Luova toiminta voi kuitenkin olla paljon muutakin ja ennen kaikkea osallistujien ei tarvitse olla taiteellisesti lahjakkaita tai luovia osallistuakseen tällaiseen.

Meillä oli tehtävänä tutustua paremmin luoviin ja toiminnallisiin työtapoihin teorian valossa ja päällimmäisenä mieleeni nousi tällainen lista:

  • tarkoituksena on osallistaa, pitää antaa tilaa osallistujille
  • pyrkimys itsetuntemuksen vahvistamiseen ja lukkojen poistamiseen, joten tilanteen täytyy olla turvallinen
  • on vastavuoroista oppimista, ohjaaja ei ole keskiössä
  • apuna voi käyttää taiteen eri muotoja, eläimiä, liikettä, muistelua, arkipuuhia..
  • toiminnalla täytyy olla tavoite ja suunnitelma
  • lopputulosta ei ole tarpeen arvioida, mutta matkaa sinne kyllä

Ennakkoluuloja, onko heitä?

Minulla ei ole kovin paljon ennakkoluuloja luovia ja toiminnallisia työtapoja kohtaan. Omien kokemusteni pohjalta, jolloin siis olen itse ollut osallistuja, nostaisin tärkeimmiksi asioiksi rennon ja turvallisen tunnelman luomisen, vapaaehtoisuuden korostamisen ja suunnitelmallisuuden tärkeyden. Vetäjän täytyy myös tuntea ryhmää ja siksi aloittaminen täytyisi tehdä kevyin askelin yhteishenkeä samalla luoden.

Jumpparista sosionomiksi

Fysioterapiassa voi hyödyntää luovia ja toiminnallisia menetelmiä osana kuntoutusta. Omia kokemuksia tällaisesta olen saanut esimerkiksi ohjatessani muistisairaiden ja ikääntyneiden ryhmiä palvelutalossa sekä myös ikääntyneiden yksilöfysioterapiassa. Palvelutalossa työskennellessäni askartelin Muikku-laatikkoon lisäosana Jumppalaatikkoa, jossa oli mm. toiminnallisia harjoituksia höystettynä muistijumpalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *