Voisikohan arkityössäni hyödyntää enemmän toiminnallisuutta ja luovuutta?
Tällä hetkellä teemme paljon yksittäisiä käyntejä, joten varsinaisesti suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtapaa ei ole mahdollista käyttää. Huomaan kuitenkin käyttäväni esimerkiksi muistelua apuna, kun huomaan asiakkaan olevan jollain tavalla lukossa tai kun haluan ymmärtää paremmin hänen toimintaansa ja valintojaan. Usein ikäihmisten on helppoa ja mieleistä lähteä muistelemaan, mutta toki aikaa tälle on rajallisesti.
Palveluohjaajana olisi tärkeää tuntea tällaisten työtapojen mahdollisuudet ja toisaalta osata ohjata asiakkaat niiden luokse. Omana toimintana meidän organisaatiossa on vain nykyisellään ikäihmisille todella vähän mitään konkreettista toimintaa. Kuntoutuksella on toki omat ryhmänsä, esimerkiksi muistisairaille, ja palvelukeskuksissa toimii ryhmiä lähialueen asukkaille. Päivätoiminnan korvaa nykyisin perhehoito, joka ei tavoita samanlaisia massoja, mutta joka muuten on yksilöitä paremmin huomioivaa. Onneksi yhdistysten ja järjestöjen kautta on saatavilla monenlaisia ryhmiä, vaikkapa omaishoitoperheille, muistisairaille, leskeytyneille..
Tärkeäksi seikaksi jää pohtia miten saa ikäihmisen motivoitumaan hänelle uudesta toiminnasta? Miten osaisi perustella se tärkeyttä yksilöllisesti? Miten voisi auttaa kulkemisen hankaluuksissa? Miten rohkaista uusien ihmisten pariin?
