luonto

20 – #supventures

20 – #supventures

Tää menee jo ihan villiks. Kolmas postaus saman viikonlopun sisällä. Menkööt nyt sitten.. Ostin kesälomalla itselleni polkupyörän. Sellasen läskipyörillä varustetun, jolla oon viimeiset Lapin lomat kurvaillut pitkin metsiä. Päätin tukea suomalaista työtä ja ostin Supin. Siitä siis nimi näille seikkailuille, joita on tullut tehtyä loppukesästä ja nyt alkusyksyllä. On ihanaa kurvailla polkuja pitkin ja sukeltaa Continue reading 20 – #supventures

17 – Kotimetsä

17 – Kotimetsä

Löysin pitkästä aikaa kiinnostusta valokuvaukseen. Kaikkein mielenkiintoisinta on tehdä kameran kanssa tutkielmaa luonnosta ja havainnoista siellä. Käytiin puolison kanssa retkellä lähimetsässä. Eväät oli mukana, tottakai. Keli oli hyvin keväinen. Viime vuonna tähän aikaan oli paukkupakkaset ja musta maa. Ei ole vuodet veljeksiä!

11 – Neulojan vuodenaikaan

11 – Neulojan vuodenaikaan

Tykkään suomalaisista vuodenajoista. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut nauttia syksystä ja odottaa sitä. Ennen kesä oli ihaninta aikaa, nyt en ole enää samaa mieltä. Syksy on myös tavallaan sadonkorjuuaikaa neulojalle, ainakin tällaiselle minunlaiselle. En nimittäin oikein osaa tehdä enkä pitää kesäisiä neuleita.. Tänä syksynä, no osittain myös loppukesänä, olen löytänyt kaksi uutta ihanuuslankaa. Continue reading 11 – Neulojan vuodenaikaan

8 – Kahden tuhannen neulekilometrin jälkeen

8 – Kahden tuhannen neulekilometrin jälkeen

Kesälomalla tulee usein ajettua enemmän autolla – no korjataan nyt jo tähän, että mie olen meillä kartturi ja mies siis ajaa, ennen kuin joku ilmiantaa ajaessa neulovan naisen poliisille – ja sehän tietää hyvää aikaa neuloa. Mitäs sitä muutakaan tekis? Tänä kesänä oltiin enemmän kotona, mutta viime viikkojen lomareissu Etelä-Pohjanmaan kautta Pohjois-Pohjanmaalle ja takaisin Etelä-Karjalaan Continue reading 8 – Kahden tuhannen neulekilometrin jälkeen

3 – Heppaterapiaa

3 – Heppaterapiaa

Miulla ei ole omia eläimiä, mutta onneksi ystävälläni on! Tour de Sockin käydessä kiivaana, on hyvät neuvot kehon huollossa tarpeen.. Kuvasin eilen pätkän heppatallilla. Eläimissä (myös siinä matalimmassa nelijalkaisessa, joka vilahtaa nopeasti lopussa) on paljon voimaa myös mielen huoltoon. Eläinten kanssa touhutessa mieli rauhoittuu kuin itestään. Viime vuonna tämä tuli todistettua monta kertaa.

1 – Minivyyhtejä, kalistelua ja päivänokosia

1 – Minivyyhtejä, kalistelua ja päivänokosia

Olen pohjimmiltani optimisti, mutta tämän tästä tulee esiin, ettei pitäisi liikaa kehuskella hyvillä kuulumisilla. Esimiehen kanssa käytiin töissä keskustelua jaksamisestani palattuani täyteen työaikaan kuun vaihteessa. Todettiin juttelun pohjalta, että voimavaroja alkaa olla. Ja sitten seuraavana päivänä: tuntui kuin vilahduksia viime kesästä ja syksystä alkaisi palata. Rintakehää painoi ja ruokahalu oli mitätön, väsytti koko ajan. Turhautti Continue reading 1 – Minivyyhtejä, kalistelua ja päivänokosia