Kesäkuussa Liisan järjestämän kenneltapaamisen merkeissä päästiin vähän kokeilemaan agilitya Kati Kylliäisen ohjaamana. Tuolta jäi kutkuttamaan ajatuksiin, että sitä olisi kiva oppia yhdessä vähän lisää. Ei kisamielessä eikä muutenkaan tosissaan, mutta ihan vaan siksi, että Ferdi tuntui nauttivan tuosta tuokiosta helteestä huolimatta.
Kesä meni helteitä pidellessä ja muiden juttujen parissa, mutta nyt syksylle varasin sitten meille muutamia yksityisvalmennuksia Koiraurheilu Kati Kylliäisen hallilta Lappeenrannan Mustolasta.
Ferdi on melkoinen ongelmanratkaisija ja ehdottaa itse ratkaisuvaihtoehtoja uusien asioiden äärellä. Tämän vuoksi oppiminen onkin siitä kivaa, ja se oppii nopeasti. Vastapuolena on sitten nopea kyllästyminen, eli taitotaso pitää löytää sopivaksi eikä saa jäädä kokoajan vaatimaan enemmän ja enemmän. Ferdi osaa myös kokeilla sitä helpointa konstia eikä tässä kohdin auta repsahtaa tähän halpaan..
Yhtä kaikki, koska Ferdi oppii nopeasti ja sen asenne uusien asioiden äärellä on hyvä, ollaan päästy jo kahdessa valmennuksessa hyvään alkuun. Ensin otettiin haltuun etupalkkaa ja kiertämistä, ja nyt toisella kerralla tehtii jo kolmen tehtävän ”rataa” ja lähdettiin harjoittelemaan pujottelun alkeita. Omana ongelmakohtana on hidas reagointi peräkkäisissä käskyissä sekä herkästi (ja turhaan) annetut käsiohjaukset.
Agility-iltojen parasta antia on kuitenkin ollut sen rentouttava vaikutus. Uuden äärellä ei itsekään voi kuin keskittyä yhteen juttuun – mikä oiva tapa unohtaa työ- ja opiskeluasiat. Meillä on vielä muutama kerta varattuna lokakuulle, sitten taitaa tulla työharkan ajaksi vähän omatoimitreenejä..
