Blogi on nukkunut ruususen unta, koska olen päivittänyt kuluneen kevään ja vähän kesälläkin aktiivisesti opiskelublogiani. Se on vähän sääli, koska tätä olisi hauskaa seurata päiväkirjana sitten joskus myöhemmin.
Tämä kesä on ollut helteisin mies- ja naismuistiin. Kesäinen keli on kiva, mutta koiran kanssa touhuaminen on jäänyt valitettavan vähälle, kun kaveri vaikuttaa pikahtuvan kokonaan. Uiminen on onneksi Ferdin lempitouhuja heti nuuskimisen jälkeen, joten sieltä on saatu hetkellistä helpotusta piinaan. Nyt on povattu muutosta säätilaan, sitä viilenemistä odotellessa!
Helteisin muisto on näyttelyt Ruokolahdella heinäkuun alussa. Saatiin meille oikein erinomainen arvostelu, vaikka kokemus muuten olikin helteessä kaikkea muuta kuin mukava.
Helteiden vuoksi ollaan siis treenattu aika maltillisesti ja pieniä juttuja, silloin kun koiralla (ja itsellä) on ollut hyvä vire. Suosikkitreenejä on ollut tiukat rally-tokon käännökset sekä erilaiset käsikosketukset. Käsikosketuksiin olen hakenut erottelua mm. erilaisilla käden asennoilla. Avattua kämmentä napautetaan kuonolla, nyrkissä olevaan jäädään kosketukseen ja vaakatasossa olevalle kämmenelle lasketaan kuono lepäämään.
Jotenkin sitä itse valheellisesti ajattelee, että koira vallan taantuu tällaisena löysäilykautena. Päinvastoin! Tänään kaivoin pitkästä aikaa (viimeksi nosetettiin yhdistyksen treeneissä kesäkuussa!) esiin laakerinlehti-hydrolaatin tykötarpeineen. Ajatuksena tehdä ihan vaan vähän helppoja juttuja. Jestas, miten Ferdin ilmaisu oli kehittynyt. Perus purkkirataan se tarjosi ihan itsekseen pitkää kuonokosketusta. Huone-etsinnässä piti pitoa odottaa ja laatikolla se taas löytyi tosi hyvin. Vau. Olin häkeltynyt. Olisiko nuo nyrkkikosketukset voineet tuoda kestoa ilmaisuun? Vai oliko muuten vain homma hautunut pääkopassa?
Alkuvuodesta osallistuin useammalle nose-aiheiselle webinaarille. Niistä jäi takataskuun etsintään, ilmaisuun ja vireeseen liittyviä asioita. Aina eri kouluttajilta oppii jotain uutta ja meille hyödyllistä. Näillä opeilla ollaan saatua malttia touhuun, kummatkin!
Ferdi on kyllä mainio koira. Aina valmiina yhteiseen tekemiseen ja jos siinä saa samalla käyttää kirsuaan, aina parempi.
Piirakkamarjoja poimimassa, yksissä tuumin!