Tämä vuosi on Ferdille ihan eka kokemus talvesta. Viime vuonna ei tätä vuodenaikaa oikeastaan ollutkaan, oli vaan se loputon marraskuu sateineen. Nyt on ollut pitkä pakkasjakso ja kohtuu kireäkin sellainen. En yleensä valita säästä, koska se on jokseenkin turhaa. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että tää jatkuva siperia alkaa tympiä. Koirapoloinen ei tarkene tossuista ja takeista huolimatta kunnolla kulkea sitä puolen tunnin kieppiä, jonka tarpeiden teko vaatii.. Ja kaiken kruunaa tossut, jotka hajoaa jo ennen sisäänajoa. Voihan pakkasukko! Näytä jo vähän sitä kevättä meille, kiitos.
Pakkaspäivinä lenkkien jäädessä lyhyen lännäksi, on hyvää aikaa tehdä pieniä nose-harjoituksia. Tällä viikolla ollaan treenattu joka ilta vähän. Teemana positiivisesti, rauhallisesti ja tarkasti. Yhtä harjoitusta lukuunottamatta olen ollut tyytyväinen. Tuo epäonninen oli liian hankala ja vähän huonosti suunniteltu, eikä kummankaan virekään ollut kohdillaan. No oppia sekin…
Tänään keksin hyödyntää ilmaisun tarkkuuden harjoitteluun tyhjentynyttä teelajitelmapakkausta. Vaihdoin vuorotellen kätkön paikkaa ja palkan sai vain ensin oikeasta reiästä haistelemalla ja malttavalla ilmaisulla. Vähän meinasi vauhtia tulla liikaa, mutta odottamalla Ferdi malttoi keskittyä oikeaan suoritukseen. Taitaa Lahdesta tuliaisiksi tuodut treeninamit olla mieleisiä…