Täällä ollaan edelleen

Nyt onkin vierähtänyt pitkä aika siitä, kun viimeksi olen tänne blogiin kirjoitellut. Se ei kuitenkaan tarkoita, että oltaisiin eletty jotenkin hiljaiseloa muuten kuin täällä internetissä. Aika paljon on tapahtunut kaikkea kivaa koirien parissa sitten viime elokuun! Ehkä voisin tähän lyhyesti kertoilla tapahtumista..


Monenmoisia hajuhommia

Syksyllä tehtiin aika paljon kaikenlaisia hajuhommia. Ferdi tykkää niistä älyttömästi ja mikäs sen kivempaa, kuin katsoa iloista koiraa. Haistelu on muutenkin lempipuuhaa, joskus jopa niin kovasti ettei omistajan huutelut tai elehtimiset voisi vähempää kiinnostaa..

Eihän sen emäntä sieltä mihinkään häviä, mutta tämän hajun saatan hukata!

Jatkettiin sienien etsimistä niin pitkälle kun kantarelleja riitti ja kyllähän niitä aika kauan olikin. Lopulta Ferdillä taisi olla jo muistissa pari paikkaa, mistä palkkaa saattaisi ilmaisulla saada. Oli siis ihan hyvä, että lopulta lumi peitti ne raaskut alleen.. Kantarellejen ohella alettiin etsiä suppilovahveroita. Ne opetin vähän eri tavalla, eli paikan päällä metsässä sanalla suppis ja antamalla palkkaa noiden sienien lähellä. Muutaman kerran jälkeen Ferdi oli jo hoksannut idean ja osasi yhdistää tähän ilmaisun. Olen muuten huomannut, että Ferdin ilmaisu on sienille paljon vahvempaa kuin hydrolaateille, ollut alusta saakka.

Sienien lisäksi ihan loppusyksystä tai alkutalvesta, kummin sen nyt haluaa ajatella, jatkettiin metsäjälkeä. Muutama ajo kerettiin tehdä ennen lumien tuloa. Metsäjäljellä Ferdi syttyy ihan eri tavalla haistelemaan kuin sienissä tai hydrolaateilla, onhan se tietty koiralle lajinakin tyypillistä. Saatiin muutama hyvä harjoitus, mutta vielä riittää opiskeltavaa.


Kympin paperit terveystarkastuksista

Alkuvuodesta oli ikää sen verran, että oli Pevisa-testien aika. Kasvattaja-Liisa järjesti meille oman ajan Imatralla kyseisiin tutkimuksiin ja testit sujuivat tosi jouhevasti. Omistajia taisi jänskättää enemmän, ei niinkään ehkä koiran tulokset kuin sen rauhottaminen. Kaikki meni oikein hyvin, että sen suhteen oli kyllä turha murehtia. Ferdi oli sisaruksineen priimaluokkaa. Polvet, kyynärät, lonkat ja selkä sekä silmät ja sydän olivat terveet. Vielä odotellaan verikokeiden vastauksia, ne saapuvat Hollannista kevään aikana.


Uusia aluevaltauksia

Loppuvuodesta mielessäni alkoi siintää, että haluaisin kokeilla Ferdin kanssa jotain uutta lajia hajuhommien ohelle. Kyselin asiasta Liisalta ja selvisi, että muillakin kasvateilla oli ollut kiinnostusta asiaan. Toiminnan naisena Liisa pisti kokoon treeniryhmän ja pienellä porukalla maskit naamalla harkattiin tammi-helmikuussa Lappeenrannan Pallossa.

Lähdettiin ihan perusteista liikkeelle. Perusasento vahvistui onneksi nopeasti ja kontakti parani kohisten. Oma suurin ahaa-elämys oli omassa ohjaamisessa ja siinä, kuinka tärkeä rooli sillä on suorituksessa. Toki sen olen aiemminkin tajunnut, mutta nyt se tuli jotenkin konkreettisemmin esille. Oma tunnetila, se miten palkkaa ja mistä palkkaa ja tauotus nyt muun muassa.. Sai taas kyllä tehdä sellaista itsensä analysointia, että alta pois.

Treenijakso huipentui harjoituskisaan, ihan leikkimielellä, joka meni ihan kivasti näin vihreälle koirakolle. Ollaan jatkamassa harrastusta kotitreeneillä sekä tämän lisäksi on tarkoitus kerran kuussa kokoontua yhdessä harkkaamaan. Rally-Tokoa ei suotta mainosteta hyvän mielen lajiksi: joka lauantaita odotti innolla ja takaisin kotiin ajettiin hymyssä suin!


Mitäs me nyt tehdään?

Alkuvuosi meni tiivisti Rallytessa, joten nyt ollaan keskitytty enemmän noseworkiin. Päätin kokeilla tässäkin ihan alkeisiin palaamista ja ennen kaikkea kiinnittää huomiotani enemmän tässäkin ohjaukseeni ja treenien suunnitteluun.

Äsken tehtiin oikein onnistunut perusharjoitus. Rauhallisella ohjauksella koiran kierrokset ei nouse, mutta hyvä innostunut vire kuitenkin. Nenä pysyy auki, kun ei tarvitse vouhkata menemään. Harjoituksen lopussa tuli hyvä esimerkki lauseesta kuuntele koiraasi! Ajattelin järjestää viimeisen etsinnän palkaksi oikein superleikkibileet.. Ferdi palasi purkille ja ilmeellään kertoi, että miulle olis kyllä maistunut se namipalkka paremmin. Ehkä meillä leikki on paremmin sitä yhdessä peuhaamista ja yhteistyön lujittamista – olkoon hyvästä suorituksesta palkkana jotain herkumpaa?


Myö ollaan muuten tehty paljon retkiäkin, mutta Henri on kirjoitellut niistä tarinoita retkiblogiin eli suuntaa siis sinne, jos metsäilyt kiinnostaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *