Kätköjen Ilta

Bongasin Facebookista tapahtuman, joka kuulosti mielenkiintoiselta ja niinpä hetken tuumittuamme päätettiin ilmoittautua mukaan. Kyseessä oli Koirapalvelu Tatsin järjestämä noseworkin ja geokätköilyn yhdistelmä – ihan meille tehty!

Kukkaloistoa oli vielä jäljellä

Ilmoittautumisen jälkeen pian tuli sähköpostiin koordinaatit lähtöpaikalle sekä ensimmäiselle kätkölle. Koordinaateilla pääsi lähelle, mutta koiran kirsua tarvittiin siis kätkön paljastumiseen ja siellä oli lappu, joka ohjasi seuraavalle kätkölle. Yhteensä kätköjä oli viisi. Hajuna oli eukalyptus. Kätköjen etsimiseen oli myös vihjekuvia, mutta niitä me ei tarvittu ollenkaan.

Paikan päällä kierrettiin ensin pieni lenkki ja samalla huomattiin muita koirakoita jo etsintäpuuhissa tai ainakin sen oloisesti liikkeellä. Ferdille tuli hyvää harjoitusta ohituksista ja muutenkin kaupungissa liikkumisesta. Etenkin isompien koirien tullessa liian lähelle pyrkii leikkisille – kun ei muutakaan keksi? Tähän olen toistaiseksi keksinyt lääkkeeksi vain riittävän pitkän välimatkan..

Sitten oltiin valmiina koitokseen! Vähän jännitti, miten poika keskittyy hajuerotteluun, kun ilmassa ja maassa tuntui olevan tosi mielenkiintoisia hajuja paljon ja etsintää häiritsi myös ohikulkijat. Turhaan jännitin: käskyn saatuaan alkoi järjestelmällisesti etsiä keskittyen täysin puuhaan ja unohtaen muun. Työskentely parani loppua kohden eikä väsymystä tullut, vaikka oltiin liikkeellä vajaa kaksi tuntia alkukierroksineen ja odotteluineen.

Tämän Ferdi ilmaisi jo toiselta puolelta pysäkkiä, varmistukseksi mentiin taakse ja siellähän se oli!

Tää oli tosiaan koko porukalle mieleinen tapahtuma. Henri hallitsi koordinaatit ja niiden muuntamisen gepsille sopivaksi, miulla on vainua suunnistaa ja katsella piilojen paikkoja (pystyy tarvittaessa ohjaamaan koiraa sekä varmistamaan ilmasun) ja Ferdillä on tarkka kirsu ja intoa käyttää sitä.

Piilo oli vähän korkeammalla, oltiin silti heti jäljillä..

Koko kierroksen lopuksi Ferdi pulahti Pankalampeen uimaan. Kotimatkalle tilatut pitsat pysähdyttiin syömään Porrassalmelle ja Ferdi nakersi palkinnoksi saamansa possunkorvan hyvin mielin.

Maalissa voittajafiilis, vaikkei täällä palkintosijoja jaettukaan.

Tällaista enemmän, oli tosi kivaa! Oikea hyvän mielen tapahtuma.

2 kommentti tähän julkaisuun: “Kätköjen Ilta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *