Olen tehnyt vuosia töitä erilaisissa monialaisissa ja moniammatillisissa työyhteisöissä sote-alalla. Se on mielestäni yhtälailla työn paras puoli, että toisinaan myös se raskain osa.
Opinnoissa on tähän saakka korostettu kuuntelun taitoa monessa kohdin, eikä suotta. Väitän, että vuorovaikutustaitoja kehittämällä saataisiin yhteistyöhön uutta nostetta ja tehoa. Usein, jos yhteistyö toimii, puhaltavat kaikki yhteen hiileen, ovat avoimia toisilleen eivätkä halua pönkittää omaa, vaan asiakkaan tavoitetta. Sillloin, kun homma ei toimia, on joukossa joku sooloilija, joka tietää muita paremmin eikä usein kuuntele edes asiakkaan parasta. Jos ammattilaiset soutaa ja huopaa keskenään, ei homma asiakkaan kannalta näyttäydy jouhevana.
Monialainen yhteistyö ei aina tapahdu asiakkaan läsnäollessa, vaan taustalla. Olenkin miettinyt, millainen tunne asiakkaalle jää tilanteista, joissa useita eri ammattilaisia kohtaa yhtä aikaa saman pöydän ääressä hänen asioissaan. Saako siinä äänensä kuuluviin ja tuleeko tunne, että hän on se homman keskipiste? Tähän saisimme nykyisinä ja tulevina ammattilaisina kiinnittää enemmän huomiota!
Lähde:
Mönkkönen, K. & Kekoni, T. & Pehkonen, A. (2019). Moniammatillinen yhteistyö: vaikuttava vuorovaikutus sosiaali – ja terveysalalla. Gaudeamus.
