Eilisellä luennolla oli aiheena ryhmän psyykkisen turvallisuuden rakentuminen ja elementit sekä erilaiset roolit ryhmässä. Aihe on mielenkiintoinen ja tärkeä, sillä se vaikuttaa merkittävästi ryhmän toimintaan kokonaisuutena sekä yksilötasolla.
Tarkastelen tässä blogikirjoituksessa aihetta opiskelun kannalta. Ryhmäksi rajaan siis meidän sosionomiopiskelijoiden ryhmän erilaisina kokonaisuuksina. Ryhmä on välillä paikalla kokonaisuudessaan, eri opettajien vetäminä sekä lisäksi työskentelemme erilaisissa pienryhmissä.
Oman viiden hengen tiimimme koen turvalliseksi. Se on ollut sitä miltei ensimmäisistä tapaamisista lähtien. Juttelemme avoimesti erilaisista asioista, jopa yksityisistä asioista opiskeluun liittyvien asioiden ohella. Luotan tiimiin ja tiedän, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Alussa roolini oli selkeästi johtaja ja vetäjä. Muut tuntuivat arastelevan ja ehkä itsellenikin yllättäen nappasin vetäjän roolin. Kipuilen välillä sen kanssa, etten vaan ole liian paljon äänessä tai tuo omaa ajatustani esille liikaa. Minulle on haasteellista malttaa olla sanomatta mielipidettäni ihan jokaiseen asiaan, mutta harjoituksen myötä olen kehittynyt siinä paljon. Tuntuu hyvältä huomata, että kun pitää suunsa kiinni, se sama ajatelma putkahtaa kohta ulos jonkun toisen sanomana. Juttelimme tiimissämme rooleista eikä muut onneksi kokeneet rooliani liian vahvaksi. Vetäjän rooli on myös hälvennyt. Keskustelimme yhdessä myös siitä, että roolimme vaihtelevat aika paljon eikä kukaan ole selkeästi jossain roolissa.
Isossa ryhmässä ollessa tunnelma on melko turvallinen, mutta arastelen kuitenkin tuoda yksityisiä asioita tai kipeämpiä kannanottoja julki. Saatamme keskustella niistä omassa tiimissämme jälkeenpäin. En ehkä muutenkaan halua viedä kauheasti tilaa itse opetukselta tai tuoda itseäni liikaa esille. Huomaan, että minua häiritsee kun tietyt opiskelijat pitävät toistuvasti kameransa kiinni. Tästä välittyy vihamielinen tunne, vaikka eiväthän he oikeasti sellaisella mielellä ole mukana. Onkin siis tärkeää vuorovaikutuksen kannalta olla keskustelussa omien kasvojensa ja äänensä kanssa – etenkin näin verkko-opiskelussa asia korostuu.
Työskennellessämme pienryhmissä, jotka on jaettu satunnaisesti, huomaan itse asettuvani vetäjän rooliin, mikäli muut eivät aloita työskentelyä. Jos taas joku on vahvasti vetäjän roolissa, luovutan paikkani mielellään hänelle. Tein eilen luennolla huomion, että tiettyjen ihmisten jyräävä tyyli kommunikoida lamaa minut. Olen kyllä kehittynyt tässäkin, koska joitakin vuosia sitten olisin alkanut myötäillä puhujaa – nyt perustelin asiaani useilla eri tavoilla. Täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota itsekin siihen, miten asiansa ilmaisee ja perusteleeko riittävän hyvin kantansa. On mukavaa tutustua tällä tavoin muihinkin, mutta huomaan kyllä kaipaavani helpsoti omia tiimiläisiä. Muutokset on minulle yllättävän hankalia ja huomaan rutiinien tuovan turvaa. Toisaalta, olen myös utelias ja tämän tästä pöllytän elämässänikin asioita tarkoituksella ylösalaisin. Ehkä se on erilaista, kun saan itse olla päättämässä muutoksesta?
Olen huomannut opettajien roolin hyvin merkitykselliseksi ryhmän turvallisuuden ja tunneilmapiirin rakentajana. Pääosin opettajat onnistuvat tässä hyvin. Esimerkiksi selkeät ohjeet, joita ei muuteta pitkin matkaa, suunnitelmallisuus sopivalla joustovaralla sekä riittävästi, muttei liikaa keskustelua salliva opetus, auttavat oppimista. On ollut kuitenkin kursseja sekä yksittäisiä verkkotyöpajoja, joissa näin ei ole ollut. Opettajalla pitää olla auktoriteetti-rooli, ihan kaikkea ei voi sälyttää opiskelijoiden päätettäväksi, mutta kuitenkin liian napakasti omasta asiastaan kiinni pitäminen ei sekään toimi. On myös tärkeää huomioida, millä tavalla viestii. Viime viikkoisella luennolla opettajan yksi lause sai innostuneen tunnelman vaihtumaan ahdistuneeksi. Ei ole helppoa olla opettaja?
Kuuntelin sivukorvalla mieheni ammattiliiton järjestämään livestriimiä, jonka aiheena oli tunnelmamuotoilu. Päällimmäisenä jäi mieleen se, miten paljon tunnelma meihin vaikuttaa ja kuinka kaikkien pitäisi ymmärtää oma roolinsa tunnelman luojana. Positiivinen tunnelma lisää hyvinvointia ja ryhmän turvallisuutta, se myös ruokkii itseään.
Lähteet:
Rantanen, M. 2021. TEK.fi: Livestriimi aiheesta Tunnelmamuotoilu.
Vaara, T. 2021. Luento aiheesta Ryhmässä toimimisen taidot.
