Osaamista täydentämässä

Eräänä alkuvuoden työpäivänä kotikäyntimme suuntautui 70-vuotiaan asiakaspariskunnan luokse. Alusta saakka huomasin, että mies oli sulkeutunut kuoreensa. Hänestä aisti kauas väärinymmärretyksi ja sivuutetuksi tuleminen aiemmissa kontakteissa sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä elämässään ylipäätään. Vaikka opintoni olivat vasta alkumetreillä, ymmärsin oman roolini tärkeäksi asiakkaan tilanteen saamiseksi eteenpäin, sillä sama itsensä laiminlyöminen ei voinut enää jatkua. Onnistuimme tässä työparini kanssa. Mies avautui käynnin aikana kuorestaan. Seuraavana päivänä hän vieläpä soitti ja kertoi ottaneensa vastuuta omasta itsestään. Me tunsimme itsemme lottovoittajiksi. Tämä kotikäynti korosti kohtaamisen merkitystä.

Työskentelen tällä hetkellä fysioterapeutin koulutuksella palveluohjaajana moniammatillisessa tiimissä. Pidän nykyisestä työstäni ikäihmisten parissa, en siis ole alanvaihtaja. Viime vuonna pääsin töissä mukaan muutostiimiin, ja päässäni alkoi pian kypsyä idea osaamisen täydentämisestä sosiaalialan opinnoilla. Sosiaalialan osaamista painotettiin usein, mutta kukaan ei osannut kunnolla kertoa minulle, miksi? Päätin lähteä itse ottamaan siitä selvän. Jo nyt koen olevani oikealla polulla.

Sosionomi tuottaa hyvinvointia läpi elämänkaaren

Sosionomi on erityisosaaja. Arenen julkaisu on mielestäni nimetty oivallisesti tiivistäen koko ammattikunnan olemassaolon tarpeellisuuden ja merkityksen: Sosionomi tuottaa hyvinvointia läpi elämänkaaren

Mitä sitten ovat ne sosionomin kompetenssit ja ydinosaaminen? Kompetenssi tarkoittaa pätevyyttä tai kelpoisuutta. Siihen liittyy vahvasti myös sana ydinosaaminen. Yhdessä nämä kaksi asiaa kertovat, mikä on kyseiselle ammattikunnalle sitä tärkeää tietoa ja taitoa, ja johon peruskoulutuksessa on tärkeää panostaa. Ydinosaaminen voidaan jakaa Sosiaalialan AMK-verkoston mukaisesti kuuteen eri osa-alueeseen. Vapaasti mukaillen nämä pitävät sisällään eettisen osaamisen, palvelujärjestelmän tuntemisen, kehittämisen ja innovatiivisuuden, konkreettisen asiakastyön sekä asiakkaiden osallistamisen yhteiskuntaan, johtamistaidot sekä yrittäjyyden tuntemuksen.

Millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitsen?

Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä varmasti kuin sen, että muutoksia tapahtuu, toteaa tulevaisuudentutkija Perttu Pölönen. Jonkinlaisia laskelmia ja arvailuja yritetään silti tehdä, jotta muutoksiin osattaisiin varautua. 

Arenen julkaisusta nostan esiin muutamia asioita, joihin sosiaalialalla pitäisi pystyä tulevaisuudessa varautumaan. Näitä ovat muun muassa sote-uudistus, sähköisten palveluiden kehittäminen ja asiakkaan roolin korostuminen. Näihin varautuminen on aistittavissa jo nyt myös työpaikallamme. Olemme miettineet uudestaan esimerkiksi asiakkaan arviointia prosessina ja asiakasvastaavan roolia organisaatiossamme sekä hakeneet erilaisten hankkeiden avulla uusia ratkaisuja asiakkaan osallisuuden parantamiseen sekä sähköisten palveluiden kehittämiseen.

Palkatessaan sosionomia töihin, olettaa työnantaja henkilöllä olevan tietynlaisia valmiuksia, ymmärtäen toki ammatillisuuden kehittymisen kokemuksen myötä koko ajan. Perttu Pölönen tuo esiin raikkaan tuulahduksen haastaessaan ihmisiä miettimään itseään tulevaisuuden osaajana. Hänen mukaansa kukaan meistä ei ole vain sosionomi, fysioterapeutti tai muun ammatin edustaja. Pelkkä ammattinimike ei tulevaisuudessa tule kuvaamaan osaamista riittävästi. Hän kannustaakin jokaista miettimään vahvuuksiaan ja osaamistaan. Pölönen painottaa, että tämä on tärkeää erityisesti siksi, että pärjätäksemme koko ajan teknologisoituvassa yhteiskunnassa, on meidän pystyttävä erottautumaan tekoälystä ja roboteista. Hänen mukaansa tulevaisuudessa tarvitaan nimenomaan ”sydämen osaamista” eli juuri sitä, mikä tekee meistä ihmisistä ihmisiä ja jättää koneet taka-alalle.

Millainen minä olen tulevaisuuden osaajana?

Onnistuimme hyvin esimerkkipariskunnan luona ja koen jo opintojen alkumetreillä päässeeni hyvään alkuun uuden tiedon ja uusien taitojen soveltamisessa. Halusin nostaa oheisen esimerkin tähän blogiin kuitenkin aivan muista syistä. Se kiteyttää mielestäni omat tavoitteeni: Oppia ymmärtämään asiakasta ja yhteiskuntaa sekä niiden keskinäistä suhdetta. Laajentaa verkostojani ja oppia edelleen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja lisää. Tarvitsen myös menetelmäosaamista pystyäkseni osallistamaan asiakkaitani yksilöllisesti. Kirsikkana kakun päällä keikkuu palvelujärjestelmän kehittäminen oikeasti asiakaslähtöiseksi. Se on ollut minunlaiselleni tasavertaisuuden äänitorvelle intohimo jo pidempään, mutta sosiaalialan tuntemuksella saan laajennettua näkökantaani.

Toivon näiden opintojen äärellä saavani paljon lisää työkaluja palveluohjaajan työkalupakkiini. Työkalujen käyttöä lähden hiomaan harjoitteluissa ja edelleen valmistumisen jälkeen työelämässä.

Lähteet: 

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene. 2017. Sosionomi tuottaa hyvinvointia läpi elämänkaaren. Ammattikorkeakoulutus sosiaalialan muutoksen edistäjänä. Viitattu 8.3.2021. Saatavilla: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_sosionomiselvitys_pitka_raportti_fin.pdf?_t=1526901428

Pölönen, P. 2021. Tulevaisuuden työelämä. Tehy ry:n virtuaalinen opintopäivä 6.3.2021. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *