Kulttuuria, olkaa hyvät!

Eräällä kurssilla oli tehtävänä osallistua johonkin kulttuuritapahtumaan ja tämän jälkeen raportoida sen herättämistä kokemuksista. Tehtävä on tällaisena poikkeusaikana varsin ajankohtainen, onhan Korona-pandemian vuoksi monet tapahtumat peruutettu kokonaan ja tämän on huomattu heikentäneen ihmisten psyykkistä hyvinvointia.

Korona-pandemia on tällä erää kestänyt jo Suomessakin reilun vuoden. Uusi tilanne alkaa tuntua normaalilta, maskit, rajoitukset ja turvavälit ovat arkipäivää. Alun lamaannuksen jälkeen kulttuuritoimijat ovat virinneet ideoimaan erilaisia tapoja saada ihmisille erilaisia kokemuksia ja toisaalta tietenkin saada itselleen leipää pöytään.

Millä tavoin pandemia on vaikuttanut minunlaiseeni kulttuuria maltillisesti ja mielellään rauhallisesti nautiskelevaan ihmiseen? Mitä kulttuuri oikeastaan on?

Määritelmiä kulttuurille löytyi monenlaisia eikä ihan selvää vastausta löytynyt mistään. Yksi tärkeä seikka oli kuitenkin, että kulttuuri on aina yhteisöllistä. Ehkä kulttuuri merkitsee meille jokaiselle vähän eri asiaa. Kulttuuri on minulle esimerkiksi ikkuna menneeseen elämään tapoineen, eräänlainen silta, joka mahdollistaa uuden oppimisen ja ajatusmallien jäsentelyn sekä aistien herättelyn. Kiinnostun kulttuurista, johon saa itse osallistua. Kulttuurikokemus on myös aina parempi silloin, kun voin jakaa sen toisen kanssa, mutta en halua harrastaa kulttuuria ihmismassojen seassa.

Jäin pohtimaan, millaisen tapahtuman tällä kertaa valitsisin. Korona-aikana olen osallistunut muun muassa musiikkikonserttiin ja vieraillut museossa virtuaalisesti. Parhaita kulttuurikokemuksia ennen pandemiaa ovat olleet muun muassa vierailut useissa saksalaisissa monia aisteja ruokkivissa museoissa, erilaiset talomuseot sekä luonto- ja elämyspolut.

Päätin pyytää mieheni mukaan oman kylän taide- ja runopolulle. Rajoitukset eivät yllä tällaiseen kulttuurin harrastamiseen eikä matkaaminen kohteeseen kuluta luontoa kohtuuttomasti. Olemme käyneet siellä ennenkin, mutta sehän ainoastaan mahdollistaa syvempää asioiden tarkastelua. Tällaisen kulttuurin hyvä puoli on myös se, ettei se vaadi osallistumista tiettynä aikana, vaan silloin kun itselle sopii.

Elämyksiä luonnon keskellä

Savitaipaleen Taide- ja runopolku sijaitsee Olkkolan ja Pöksänlahden alueella, kauniin luonnon keskellä. Sen on perustanut vaiheittain kylän omat puuhanikkarit. Polulla pääsee nauttimaan musiikista, runoista sekä taideteoksista ja tuottamaan myös itse musiikkia. Saapa sinne myös luoda oman teoksensa, tähän on jopa kannustettu. Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten ihmisiä saadaan tuottamaan kulttuuria yhdessä ja osallistumaan sen luomiseen yksin tai yhdessä muiden kanssa. Todellista osallistavaa taidelähtöistä toimintaa siis!

Tällaiselle polulle voisi lähteä myös yksin, mutta mielestäni kokemuksesta saa aina enemmän irti, kun sen herättämiä ajatuksia voi jälkeenpäin jakaa jonkun kanssa. Yhdessä polulla kävellessämme innostamme toisiamme luomaan ja hulluttelemaan. Metsä rauhoittaa mieltäni tehokkaasti muutenkin, mutta tämän polun varrella tuntuu leijuvan mystinen voima, joka pakottaa hidastamaan askelia entisestään ja nauttimaan kaikilla aisteilla. Tällä kertaa päätin vihdoin toteuttaa kauan pääkopassani muhineen idean käsityöstä, jonka veisimme polun varrelle. Tuotoksen ideointi, toteuttaminen ja paikan valinta olivat oma prosessinsa. Toivottavasti mahdollisimman moni saa iloa minun käsieni jäljestä, tai jopa innostuu tekemään lintuja oksille lisää! Täytyykin käydä säännöllisesti tarkastamassa tilanne..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *