Miten minusta tuli minä?

Kirsi Kunnas: Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
 
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
 
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
 
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Meidän piti tehdä opiskelun alkumetreillä aikamatka omaan lapsuuteen. Olen yhden kerran tehnytkin jo pienen sukelluksen omiin taustoihin, kun sairastuin uupumukseen jokunen vuosi takaperin. Nyt opiskelujen myötä tuntui, että moni uusi sivu aukeni ja aiemminkin tiedostetut asiat saivat aivan uusia ulottuvuuksia.

En halua liittää tänne blogiini henkilökohtaista kirjoitustani. Tuon alussa olevan runon liitin tähän siksi, että sen voisi kuvitella kertoneen minusta – sillä erotuksella, että ne piikit on nyt pehmenneet ja tunteiden näyttäminen on nykyisin osa minua.

Tämä tehtävä, eritoten näin alkumetreillä, oli todella hyödyllinen. Näillä psykologian kursseilla on tullut oppimateriaaleissa vastaan monia mielenkiintoisia artikkeleita (Tehy- ja Psykologia-lehdet), joissa perustellaan miksi omien taustojen tunteminen tai oman kiintymyssuhteen ymmärtäminen on tärkeää erityisesti silloin, kun tekee töitä ihmisten kanssa. Jos oma kiintymyssuhde ei ole turvallinen, on vaarassa uupua ihmistyössä. Näinhän minullekin oli käynyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *