Kokemusasiantuntijoiden pysäyttävät tarinat

Tänä keväänä meillä on ollut hieno mahdollisuus kuunnella kokemusasiantuntijoita usealla eri kursilla. Tulevalle ammattilaiselle ei mielestäni tule koskaan liikaa mahdollisuuksia päästä asettumaan asiakkaan rooliin ja kuuntelemaan hänen tarinaansa.

Kokemusasiantuntijoiden kohtaaminen oli varmasti jokaiselle opiskelijalle yksilöllinen kokemus. Itse olen tehnyt jo vuosia asiakastyötä, jossa valitettavasti on aina läsnä kohtaamisen rajallinen aika. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka työssäni annan aikaa asiakkaalle itselleen, ei kertaluonteisella käynnillä voi kuitenkaan päästä kuulemaan hänen tarinaa kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi minusta oli erityisen hienoa, että kokemusasiantuntijat saivat keskeyttämättä kertoa oman tarinansa sellaisena, kun he sen juuri siinä hetkessä halusivat jakaa meille. Oli ihanaa, että sai vain kuunnella ja yrittää päästä sisälle heidän kokemusmaailmaansa. Asiakkaan kokemus on erittäin tärkeää tietoa ammattilaiselle, joka näkee järjestelmän aina toiselta puolelta – ei asiakkaan silmin.

Päihdetyö-kurssin kokemusasiantuntijoiden tarinoista jää päällimmäisenä mieleen karut kohtaamiset ammattilaisten kanssa. Kohtaamisissa ei oltu oikeasti läsnä eikä ratkaisuja tilanteeseen haettu yksilöllisesti tai kokonaisvaltaisesti. Mieleen jäi erityisesti lääkärin lausahdus huumeaddiktin äidille: ”Tässä on vaihtoehtoina vain tahto, usko ja kuolema.” On hyvä muistutus itsellekin olle hienovarainen puheissaan. Ronskit lauseet sopivat joissakin tilanteissa, mutta niillä saattaa myös olla aivan väärä vaikutus. Täytyy osata lukea vuorovaikutustilannetta rittävän tarkasti.

Kokemusasiantuntijoiden puheista nousi esiin myös, ettei läheisen hätää kuulla eikä läheisiä tueta riittävästi. Omassa työssäni kohtaan usein myös ikääntyneen läheisiä ja aivan liian usein olen kuullut heiltä, ettei heidän voinnistaan oltu kiinnostuneita. Monet ovat kiitollisia pienestäkin huomioinnista heidän jaksamiseensa, ehkä se eräällä tavalla tuo esiin oikeuden tuntea surua, voimattomuutta tai huolta?

Kokemusasiantuntijoiden puheenvuorojen jälkeen jäin pohtimaan, kuinka päihdeongelmaisten asiakkaiden läheisillä on joskus suuria odotuksia yhteiskuntaa kohtaan. Moni toivoo jonkinlaista pikakeinoa päihdeongelmaan. Luullaan, että viranomainen tulee ja laittaa korkin kiinni tai ratkaisee päihdeongelman muulla tavoin. Itsemääräämisoikeudesta ja motivaatiosta tuleekin käytyä paljon keskustelua kotikäynneillä. On totta, että yhteiskunnan keinot auttaa sellaista, joka ei heti halua tulla autetuksi, ovat rajalliset. Jollain tasolla siihen vedotaan ehkä joskus liikaakin. Jäin pohtimaan, että päihdehuollon kentälle tarvittaisiin vielä yksilöllisempiä keinoja tukea ja auttaa sekä aikaa työskennellä asiakkaan kanssa.