Päihdetyön kurssiin kuului Ota puheeksi -verkkokurssin suorittaminen (A-klinikkasäätiö). Verkkokurssi tarjosi nimensä mukaisesti eväitä puheeksi ottoon, mutta lisäksi sen antia oli muukin päihteiden käyttöön liittyvän tiedon kertaus.
Kurssi oli itselle pitkälti paikallaan olevaa kertausta asiakastyöhön. Ajattelinkin vähän kerätä ylös ajatuksiani siitä, miten kurssilta saadun opin perusteella voisin kehittää päihteiden käytön puheeksi ottoa työssäni palvelutarpeen arvioinnissa.
#1 Tee puheeksi otosta arkipäivää
Kurssilla painotettiin erityisen paljon sitä, kuinka tärkeää olisi jokaisessa asiakkaan kohtaamisessa ottaa alkoholin käyttö puheeksi. Esiin nostettiin erityisesti se, että varhaisessa vaiheessa, ennen riippuvuuden syntyä, tämä on myös tehokas keino.
Puheeksi oton tärkeys on totta, mutta arkielämässä myös haasteellista. Kurssilla painotettiin sitä, ettei puheeksi ottaminen vie kauaa aikaa ja tämä pitää paikkansa. Työmme on kuitenkin hyvin pirstaleista jo nyt ja tuntuu, että usealta taholta tulee vaatimuksia ottaa erilaisia asioita puheeksi palvelutarpeen arvoinnissa. Esimerkkejä viime aikaisista on muistipoliklinikan pyyntö seuloa muistia ja Pelastuslaitokselta toive tehdä kaikille kodin turvallisuuskartoitus. Joskus työssä täytyy priorisoida asioita, sillä myöskään ikääntynyt asiakas ei jaksa kerralla kaikkea. Työmme olisi vaikuttavampaa, jos kaikkea ei tarvitsisi sulloa siihen yhteen ainoaan käyntiin, vaan työtä saman asiakkaan kanssa voisi tehdä pidempään.
Näissä puheeksi otoissa, koski se sitten alkoholia tai muita asioita, on toki vahvasti esillä ennaltaehkäisevä ja varhaisen puuttumisen työote, jotka ovat itselle tärkeitä. Verkkokurssi oli hyvä muistutus tästä ja aion opetella uudestaan puheeksi ottamista jokaisessa tapaamisessa.
#2 Kolme kysymystä
Toinen kurssilta mieleen jäänyt asia oli kolmen kysymyksen sarja puheeksi ottamiseen. Voidaanko puhua alkoholista? Kuinka paljon käytät kerralla ja kuinka paljon viikossa? Tähän kysymyspatteristoon on helppo lisätä kysymyksiä keskustelun jatkamiseksi, esimerkiksi onko asiakkaalla ajatusta vähentää käyttöä?
Minulle tuli tärkeänä huomiona, että ensimmäisen kysymyksen tulisi olla avoin ja mahdollistaa näin asiakkaan peräytyminen keskustelusta. Liian usein tulee aloitettua keskustelu kysymällä käytätkö alkoholia ja siinä on huomaamatta ollut syyttävä sävy – ainakin niille, jotka sitä käyttävät. Aion jatkossa opetella näiden kysymysten käyttämistä.
Omassa arkityössä olen lisäksi huomannut, etteivät kaikki miellä esimerkiksi olutta alkoholiksi. Voi siis olla tarpeen esittää tämänkin suhteen tarkentavia kysymyksiä, eikä tyytyä aina kieltävään vastaukseen.
#3 Motivoiva työote
Kolmas tärkeä nosto verkkokurssilta on motivoivan työotteen käyttö. Sen perusajatus oli esitelty hyvin videoiden avulla. Motivoiva työote on asiakaskeskeinen tapa tehdä töitä. Siinä korostuu asiakkaan kuunteleminen ja asiakkaan oman muutosmotivaation tukeminen prosessin omaisesti. Ammattilaisen täytyy uskaltaa heittäytyä ja olla avoin asiakkaan kuuntelemiseen. Tämä vaatii ammattilaiselta asettumista asiakkaan tasalle. Pyrin työssäni aina käyttämään motivoivaa työotetta, ja työnantajan puolesta olemme saaneet lisäkoulutusta aiheeseen. Siihen ei kuitenkaan voi koskaan olla liian perehtynyt.
Joskus motivointikeinot ovat vähissä eikä sopivia menetelmiä tunnu oikein olevan. Olen tehnyt hiljattain töitä yhden asiakkaan (olkoon vaikka Jussi) kanssa, joka on käyttänyt alkoholia pidempään haitallisia määriä. Jo ensimmäisellä käynnillä otin keskusteluun alkoholin käytön ja herättelin keskustelua myös hänen omasta näkemyksestään muutoksen tarpeeseen. Jussi ei ensimmäisen tapaamisen jälkeen kokenut alkoholia itselleen ongelmaksi, mutta onneksi hänen kohdallaan voin vielä jatkaa työskentelyä hieman pidempään. Positiivisena asiana hänen kohdallaan on kuitenkin halu yhteistyöhön.
Oma voimattomuus työntekijänä kuitenkin nousee pintaan näitä ”jusseja” tavatessa. Ehkä suurin vastauksia vaille jäänyt kysymys tämän verkkokurssin jälkeen on se, että entäs jos motivaatiota ei synny? Kurssilla kehoitettiin ohjaamaan asiakas A-Klinikalle, jos mini-interventio ei tehoa. Entä jos asiakkaalla ei ole tahtotilaa muutokseen? Onko silloin mitään keinoja tukea ja auttaa? Joskus tuntuu, että liian usein kohtaa näitä tilanteita ja sen vuoksi verkkokurssin lähestymistapa tuntui hieman liian ruusuiselta.
Lähteet:
A-klinikkasäätiö. Ota puheeksi -verkkokurssi. Saatavissa https://otapuheeksi.fi/
