Esittelen tässä todellisen asiakas-casen, jossa yksityisyyden vuoksi on nimi muutettu. Valitsin tämän asiakkaan tilanteen esiteltäväksi, koska siinä nousee mielestäni hyvin esiin toimintakyvyn ja verkostojen merkitys sekä palvelutarpeen arvioinnin prosessimaisuus.
Tapasin Tyynen, hänen puolisonsa ja poikansa ensimmäisen kerran jo lähes vuosi sitten. Omaisilla oli herännyt huolta kotona pärjäämisestä, sillä pariskunnalla ei tuolloin ollut mitään ulkopuolisia palveluita käytössään ja molempien toimintakyky oli heikentynyt. Tyynellä oli haasteita kognitiossa sekä liikuntakyvyssä. Palvelutarpeen arvioinnin tuloksena oli ohjaus yksityisten palveluiden pariin sekä kuntoutuksen aloittaminen.
Kului puolisen vuotta ja omaiset olivat uudelleen yhteydessä. Palvelut eivät tuntuneet riittäviltä, vaikka kuntoutuksen keinoin olikin saatu arkeen voimavaroja. Tyynen toimintakyvyn vajeet kuitenkin kuormittivat tämän puolisoa siinä määrin, että päädyimme aloittamaan kotihoidon kuntouttavan arviointijakson. Jakson lopuksi Tyynelle jäi käyttöön Axitare-lääkeannostelija. Muiden apujen tarve oli pariskunnan mielestä tarpeetonta, vaikka ammattilaisille jäikin huolta asiakaspariskunnan jaksamisesta.
Kului taas muutamia kuukausia ja tuli uusi yhteydenotto. Kotihoito ilmoitti Tyynen puolison saaneen akuutisti sairaskohtauksen ja Tyyne oli jäänyt yksin kotiin. Apuja lisättiin välittömästi ja käynnit muuttuivat kotikäynneiksi. Tämäkään ei auttanut Tyynen turvattomuuteen, joten hänelle järjestettiin sosiaalipaikka asumisyksiköstä.
Puoliso menehtyi sairaskohtauksen seurauksena ja tuli eteen miettiä Tyynen tulevaisuutta uudessa tilanteessa. Ratkaisuja ja mahdollisia tukitoimia ratkottiin omaisten kanssa puhelimitse (Tyynen koronaeristyksen vuoksi) sekä lopulta myös yhteisessä palaverissa, jolloin Tyynekin sai kertoa oman näkemyksensä. Yhteiseksi suunnitelmaksi muodostui koekotiutus ja sen avulla arkisen toimintakyvyn selvittäminen muuttuneessa perhetilanteessa.
Koekotiutuksne lopputulema oli, että turvattomuuden ja kaatumisten vuoksi Tyyne ei pärjännyt kotona apujen turvin, vaan tarvitsee tuetumpaa asumista. Arvioinnin pohjalta valmistelin Tyynelle palveluasumisen päätöksen.
Yllä kuvaamani case korostaa mielestäni hyvin sitä, miten paljon palvelutarpeen arvioinnissa joudutaan ottamaan huomioon erilaisia asioita.
- Asiakkaan näkemys ja toiveet ovat aina ensisijaisia.
- Palveluiden tulee tukea asiakasta, mutta olla kuitenkin mahdollisimman kevyitä. Näkökulma tukee sekä asiakkaan toimintakykyä että julkista taloutta.
- Omaisten kanssa tehtävä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Aina näkemykset eivät ole yhtenevät, mutta tämä ei tarkoita omaisten olevan hankalia. Yhteisen suunnitelman saamiseksi voi joutua tekemään kompromisseja.
- Palveluiden järjestämiselle täytyy saada vankat perusteet. Esimerkiksi sijoittaminen asumisyksikköön on hyvin kajoava toimenpide, eikä sitä voi tehdä kevyin perustein. Arjessa puhutaan ”kaikkien kivien kääntämisestä”. Tässäkin täytyy tietysti muistaa eettisyys.
- Yhteistyötä tehdään ammattilaisten kesken. Toimintakyky-tietoa kerättiin tässä tapauksessa mm. kuntotutuksesta, kotihoidosta sekä asumisyksiköstä.
