Ajatus tämän mielipidekirjoituksen kirjoittamiseen lähti Sisäministeriön julkaisemasta maahanmuuttokatsauksesta. Siinä yhtenä näkökulmana oli, että Suomen elinvoimaisuuden ylläpitoon tarvitaan maahanmuuttoa. Tätä perusteltiin sillä, että osaajien saatavuus on maassamme vaikeaa. Olen asiassa samaa mieltä ja koen, että työkulttuuria piristää ihmisten erilaiset taustat. Työyhteisön ohella se hyödyttää myös asiakaskuntaa.
Katsauksesta selvisi, että erityisesti tarvetta on tiettyihin tehtäviin, kuten viime aikoina mediassa pyörineeseen hoitoalaan sekä teollisuuteen, puhtaanapitoon ja ICT-alalle. Tehtävät eivät houkuta suomalaisia tarpeeksi, houkuttelevatko ne kaikkia maahanmuuttajiakaan?
Miksi kyseisiin tehtäviin ei sitten ole saatu työntekijöitä? Epäilen, ettei kaiken takana ole pelkästään alati lisääntyvä työnmäärä.
Suomalaisten negatiivinen suhtautuminen esimerkiksi hoitoalan työtehtäviin ovat johtuneet paljon epäkohdista työn tekemisessä. Esimerkiksi jatkuva resurssipula, huono palkka, vähänlaisesti näkyvä arvostus sekä koko ajan laajeneva ja fyysisesti raskaammaksi muuttuva työnkuva eivät ole omiaan lisäämään työn kutsuvuutta.
Jäinkin miettimään, onko eettisesti oikein palkata näihin tehtäviin ulkomailta ihmisiä ja samalla osaltaan tukea sitä, ettei muutoksia itse työn kulttuurissa tapahdu? Viime aikoina on yleisenä trendinä ollut, että hoitajat ovat voineet tuoda mielipiteensä pontevasti esille ainoastaan äänestämällä jaloillaan. Tämä on toki radikaali tapa, mutta entä jos senkin mahdollisuus poistuu?
Me Suomessa kaipaamme kipeästi osaajia, mutta tämän ohella on yhtä tärkeää huomioida, että maahanmuuttajien tuoma helpotus resurssipulaan ei saa vaikeuttaa esimerkiksi hoitoalan työolojen kohentumista.
Tuetaanko näitä matalapalkkaista työtä tekemään tulevia maahanmuuttajia riittävästi omien oikeuksien ylläpitämisessä ja huolehditaanko siitä, että työn epäkohtien poistaminen ei tyrehdy siihen, että resurssipulaa paikkaamaan saadaan työvoimaa muualta?
