Päiväkirja

21 – Hyvä Suomi!

Tää on taas se aika vuodesta, kun saa olla erityisen ylpeä suomalaisuudestaan – erityisesti näin neulojana. Tour de Sock on nimittäin taas taputeltu valmiiksi ja ketäpä muita siellä kärkikahinoissa taas olikaan kuin oman maan naisia!

Kärkineulojien neulomistahti oli kyllä niin hurja, että sivusta seuraajaa ihan hirvitti. Omat tavoitteeni olivat muualla kuin nopeusneulonnassa, halusin taas oppia uusia taitoja sukanneulonnassa ja toisaalta tsempata itseäni neulomaan sukkapareja talven varalle. Olin viime vuonna ekaa kertaa osallistuessani mukana ilman joukkuetta, nyt ilmoittaudun Lankalaatikon rentomieliseen joukkueeseen mukaan. Joukkueessa oli kiva neuloa, kun neuloessa kannustimme toisiamme ja annoimme vinkkejä ohjeiden selättämiseen.

Sain neulotuksi ajallaan kaikkiaan viisi paria. Viimeistä etappia en lähtenyt yrittämään, sillä malli oli niin reilusti miun sukkamaun ulkopuolella. Katsoin, ettei se vaiva, minkä olisin sukkiin laittanut, olisi ollut sen arvoinen. Sukista yhdet neuloin miehelleni (Fins), sillä valmiit sukat olivat auttamatta liian suuret itselleni. Muut olivatkin istuvia omaan kapoiseen ja pitkään jalkaterääni, tänä vuonna jopa minimivaatimuksilla. Viime vuonna muistan neuloneeni useimpiin sukkiin ylimääräistä? Ehdottomia lemppareita on vaikea nimetä, kaikissa oli jotain erityistä.

Tänä vuonna en ehkä oppinut niin paljon uusia juttuja, kuin edellisvuonna. Jotain mieleenpainuvaa oli kuitenkin joka etapilla. Ekan etapin sukissa tuli tehty jälkijättöinen varsi, se onko se kätevää vai – olkoon asia erikseen – mutta onhan tuo kiva tehdä jotain uudella reseptillä. Toisessa etapissa (Kanteletar), oli latvian braideja ja sellaisia en ole kuunaan tehnyt. Niiden palmikoiminen oli helpompaa kuin kuvittelin. Kolmas etappi oli ohjeena simppeli (Indecisions) ja kaunis, joten päätin käyttää tähän ihka ensimmäistä kertaa BFL-sukkalankaa. Lanka oli ihanaa ja nousi kyllä miun lempparisukkalangoissa heittämällä ohi merinon. Jännällä tavalla karheaa ja pehmeää yhtäaikaa, toivottavasti kestää hyvin kulutusta! Neljäs etappi (Mosaic Marbles) ei sinänsä tuonut uusia juttuja, sillä mosaiikkia neuloin ekaa kertaa viime vuoden Tourilla. Nyt ohje toi ehkä paremmin esiin mosaiikkineuleen idean? Viimeiseksi jäänyt etappi oli ehkä monimutkaisin palmikkopiperrys (Accio), mitä olen tehnyt. Lankavalinta oli myös miulle uusi, Highland-sukkis. Sukat on kauniit ja lanka ihana. Putkeen meni siis tääkin.

Tänä vuonna olin jo mukana Sukkahullutuksessa (se oli ehkä vähän pettymys, sillä odotukset oli korkealla Tourin jälkeen) ja nyt joulukuussa lähden mukaan suomalaisten omaan Sukka-Finlandiaan. Yritin jo virittäytyä kisatunnelmaan mysteeriohjeen parissa, mutta mie ja mysteerit – ehkei me olla paras pari. Itse kisailua (ilman paineita nytkin) odotan innolla.. Ja sielläkin lienee sama maa kärkitilastoissa? 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *