Päiväkirja

8 – Kahden tuhannen neulekilometrin jälkeen

Kesälomalla tulee usein ajettua enemmän autolla – no korjataan nyt jo tähän, että mie olen meillä kartturi ja mies siis ajaa, ennen kuin joku ilmiantaa ajaessa neulovan naisen poliisille – ja sehän tietää hyvää aikaa neuloa. Mitäs sitä muutakaan tekis? Tänä kesänä oltiin enemmän kotona, mutta viime viikkojen lomareissu Etelä-Pohjanmaan kautta Pohjois-Pohjanmaalle ja takaisin Etelä-Karjalaan takasi usemman tunnin neulontasessioita.

Ensimmäisenä syntyi miehelleni toiveneuleena Rikke-pipo Pohjan Akasta. Väri on kahvi ja se on kyllä osuvasti nimetty, tulee mieleen omat viime kesän värjäilyt halpakahvilla. Tuoksu oli kuitenkin eri. Ensin ajattelin, että pipomallissa on aivan liikaa nurjia silmukoita. Ei ne kuitenkaan olleet kamalia, vaikka itsekseni niille alkuun änkyröinkin ja mietin jo neulomista tasona. Pipo oli valmis Närvijoella.

Mallailtuani Rikkeä omaan päähän päätin neulaista itselle samanlaisen, koska se ei lätistänyt otsatukkaa. Langaksi tarttui Tuurin kyläkaupan kupeesta Kadonneesta lampaasta kaksi kerää Karismaa. Värit ei solju tietenkään yhtä kiehtovasti kuin käsinvärjätyissä, mutta muutoin lanka on oikein namu neuloa. Tämä pipo valmistui kierrellessämme Etelä-Pohjanmaalla. Jos siellä päin liikutte, käykää ihmeessä kastautumassa Spitaalijärvessä. Tämän kesäinen oli meille jo toinen kerta!

Joskus ammoisina aikoina, kun ainoa lukemani neulonta-aviisi oli Novita-lehti, iskin silmäni ihanan rouheisiin harmaisiin villasukkiin. Ne ei kyllä olleet kuin kuvausrekvisiittaa. Ihan tavalliset perussukat. Siitä saakka ne ovat kangastelleet ajatuksissani. Viime kesänä löysin sattumalta Saksasta lammastilan myymälästä aitoa alppilampaan villasta tehtyä lankaa ja hetimmiten tiesin mitä niistä tekisin. No sellaiset ihanan rouheat harmaat perussukat. Lanka muuten käyttäytyi juuri niinkuin toivoinkin, eli huovuttuu pehmoisaksi saappaissa. Uudet lempparisukat on syntyneet. Miehelle kanssa. Eka pari valmistui matkalla Syötteelle ja toinen Pikku-Syötteellä ollessa.

Lomareissulla syntyi myös palmikkopipo ja pahasti ufoutunut liivi. Niistä kuitenkin lisää myöhemmin.

Nyt on hyvä odotella syksyn tuulia. Vielä on kuitenkin kesää ilmassa..

2 thoughts on “8 – Kahden tuhannen neulekilometrin jälkeen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *