Päiväkirja

2 – Aktiivista neulontaa

Voisin tähän alkuun todeta, että suutarin lapsella ei ole kenkiä sanonta on ihan vedenpitävä tosi! Tällä viikolla koin herätyksen, että alaselän jomottavalle ja päivä päivältä yltyvälle tuntemukselle on tehtävä jotain. Ja jopa tiesin, mistä tuo on peräisin. En silti ollut tarttunut toimeen, vaikka koulun penkkejä on tullut kulutettua fysioterapeutiksi asti.. Lopulta siis kuitenkin pistin stopin liialliselle istumiselle huonoissa asennoissa! Hyvä mie. Eilen kehittelin myös aktiivista neulontaa eteenpäin: kokeilin neuloa sukkia samalla varpaille nousten, yhdellä jalalla tasapainoillen sekä tasapainolaudan päällä patsastellen. Onko muita kokeilun arvoisia vinkkejä?

Miulla oli vähän ruuhkaa puikoilla. Työkaveri sai tyttövauvan ja heti piti pistellä junasukankaltaiset puikoille. Joku viitseliäs varmaan tikuttais ne yhdessä illassa, mie fiilistellen viidessä. Kesäkuun ekana starttas myös Tour de Sock ja olihan senkin eteen tehtävä luontityötä. Ruuhka tuli onneksi selvitettyä ja nyt pääsen keskittymään kunnolla Touriin. Eka malli oli viehkeä, vaikken pitsisukkien ystävä varsinaisesti ookaan. Nää ei oo kuitenkaan liian rimpsuiset. Valitsin väriksi sähäkän pinkin, joskus Karnaluksista (muistaakseni) rahdatun regialaisen kerän.

Oon kyllä varsin ylpeä itestäni, etten antanu ruuhkan ressata itteäni, vaan neuloin ihan lunkisti.. Ja hitsin ylpeä myös suomalaisuudestani, sellanen kärkirynnistys on kisassa tällä hetkellä menossa. Hyvä me!

Sain lisää myös minivyyhtejä, joita alkaa pursuta vähän joka nurkasta. Aattelin neuloskella näistä jämävillasukkia, sitä nyt niin suosittua tilkkupeittoa en taida ottaa työn alle. Mielessä on monenlaisia ideoita jämäsukkiin ja miten nuo toisten jämät onkin aina paljon kivempia?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *